Tekstit

Muutto

 Päätin vaihtaa yksiöni isompaan yksiöön. Tuosta vain. Ja vaikka olen kironnut viimeisen kuukauden aikana kaikkea mitä muuttoon liittyy, en ole katunut. Totuus yksinkertaisesti oli, että ei näillä jaloilla kolmanteen kerrokseen ikuisesti kiivetä.  Aloitin tavaroiden pakaamisen jo kesäkuussa. Heinäkuun olen kulkenut kahden asunnon väliä, kantanut tavaroita ja siivonnut. Ja yhtä nopeasti kuin päätin vaihtaa asuntoa, otin myös pari kämppäkaveria. Vanhassa asunnossa oli yksi huono puoli, ei lemmikkejä. Joten mitäpä teen heti kun vaihdan asuntoa? Luokseni muuttaa kaksi kissaa. Ja en ole katunut. Omat kissani ovat asuneet 50km päässä ja niiden näkeminen on aina ollut kotona käymisen iloisin asia (älkää kertoko äidille...). Olen rampannut kolmannesta kerroksesta kädet täynnä kasseja ja laatikoita, pakottanut isäni ja siskoni auttamaan. Ystäväni onneksi tarjoutui, joten pakottaa ei tarvinnut. Ilman heitä olisin suoraan sanottuna ollut kusessa. Polveni ovat olleet kaksi viikkoa putkeen...

Uusi pakkomielle

Uusin pakkomielteeni, ihan kuin vanhoista ei olisi ongelmia, on huonekasvit. Viherkasvit. Millä nimellä nyt haluaa niitä kutsua. Olen tunkenut asuntooni nyt viisitoista kasvia, eri kokoisia. Ja haluan lisää. Ja pian. En edes tiedä mistä ihmeestä tämä lähti. Ja milloin se karkasi käsistä. Ei ehkä vielä kuulosta paljolta, vain 15 kasvia, mutta tässä asunnossa loppuu tila. Onneksi amppeleita voi ripustella vaikka koko ikkunan etusen täyteen En varmaan edes osaa hoitaa kasvejani oikein. Kaksi olen ainakin onnistunut tappamaan, jotka äiti oli saanut pysymään helposti hengissä ainakin 10 vuotta. Luulisin. Kastelen kerran viikkoon. Vaihtelen aina välillä paikkoja, jotta kaikki saisivat aurinkoa. Siinä se. Toisaalta, paljon helpompaa kuin lemmikin hoito. Ja ehkä yksi syy miksi kasveja mukanani aina yksiööni kannan, etten saa ottaa lemmikkejä. Vuokra-asunnon huonoja puolia. Joten kasvit saavat kärsiä kissojen puolesta. Toisaalta kissoja osaisin hoitaa. Tappelin tietokoneeni kanssa, ava...