Uusi pakkomielle
Uusin pakkomielteeni, ihan kuin vanhoista ei olisi ongelmia, on huonekasvit. Viherkasvit. Millä nimellä nyt haluaa niitä kutsua. Olen tunkenut asuntooni nyt viisitoista kasvia, eri kokoisia. Ja haluan lisää. Ja pian.
En edes tiedä mistä ihmeestä tämä lähti. Ja milloin se karkasi käsistä. Ei ehkä vielä kuulosta paljolta, vain 15 kasvia, mutta tässä asunnossa loppuu tila. Onneksi amppeleita voi ripustella vaikka koko ikkunan etusen täyteen
En varmaan edes osaa hoitaa kasvejani oikein. Kaksi olen ainakin onnistunut tappamaan, jotka äiti oli saanut pysymään helposti hengissä ainakin 10 vuotta. Luulisin. Kastelen kerran viikkoon. Vaihtelen aina välillä paikkoja, jotta kaikki saisivat aurinkoa. Siinä se. Toisaalta, paljon helpompaa kuin lemmikin hoito. Ja ehkä yksi syy miksi kasveja mukanani aina yksiööni kannan, etten saa ottaa lemmikkejä. Vuokra-asunnon huonoja puolia. Joten kasvit saavat kärsiä kissojen puolesta. Toisaalta kissoja osaisin hoitaa.
Tappelin tietokoneeni kanssa, avasin sen varmaan taas melkein vuoden tauon jälkeen. Tästä huomaa miten helppoa kännykällä on helppo hoitaa asioita. Teki vain mieli kirjoittaa joitain. Katselin hetken kirjoituksiani, niitä useita alkuja, joita en saa vain jatkettua. Ja päätin kirjoittaa tänne. Ihan omaksi ilokseni. Olen vaikka kuinka monta kertaa aloittanut tänne uudenlaisen blogin, ja jaksanut ehkä yhden tai kaksi tekstiä laittaa. Se taitaa olla ongelmani, innostun liikaa ja pidän aloittamisesta. Kiinnostus vain hiipuu liian nopeasti. Joten nyt en edes lupaa itselleni, että kirjoitan tänne säännöllisesti. Kirjoitan, kun siltä tuntuu. Jos on asiaa. Tai vaikka ei ole.
Pakkomielteestä nauttien,
Senni
En edes tiedä mistä ihmeestä tämä lähti. Ja milloin se karkasi käsistä. Ei ehkä vielä kuulosta paljolta, vain 15 kasvia, mutta tässä asunnossa loppuu tila. Onneksi amppeleita voi ripustella vaikka koko ikkunan etusen täyteen
En varmaan edes osaa hoitaa kasvejani oikein. Kaksi olen ainakin onnistunut tappamaan, jotka äiti oli saanut pysymään helposti hengissä ainakin 10 vuotta. Luulisin. Kastelen kerran viikkoon. Vaihtelen aina välillä paikkoja, jotta kaikki saisivat aurinkoa. Siinä se. Toisaalta, paljon helpompaa kuin lemmikin hoito. Ja ehkä yksi syy miksi kasveja mukanani aina yksiööni kannan, etten saa ottaa lemmikkejä. Vuokra-asunnon huonoja puolia. Joten kasvit saavat kärsiä kissojen puolesta. Toisaalta kissoja osaisin hoitaa.
Tappelin tietokoneeni kanssa, avasin sen varmaan taas melkein vuoden tauon jälkeen. Tästä huomaa miten helppoa kännykällä on helppo hoitaa asioita. Teki vain mieli kirjoittaa joitain. Katselin hetken kirjoituksiani, niitä useita alkuja, joita en saa vain jatkettua. Ja päätin kirjoittaa tänne. Ihan omaksi ilokseni. Olen vaikka kuinka monta kertaa aloittanut tänne uudenlaisen blogin, ja jaksanut ehkä yhden tai kaksi tekstiä laittaa. Se taitaa olla ongelmani, innostun liikaa ja pidän aloittamisesta. Kiinnostus vain hiipuu liian nopeasti. Joten nyt en edes lupaa itselleni, että kirjoitan tänne säännöllisesti. Kirjoitan, kun siltä tuntuu. Jos on asiaa. Tai vaikka ei ole.
Pakkomielteestä nauttien,
Senni
Kommentit
Lähetä kommentti